Kaikenlaiset proteeiinipitoiset ruokalajithan ovat tällä hetkellä kovasti kysyttyjä. Mahdollisimman vähän hiilihappoja ja paljon proteiineja ovat painonhallitsijan huulilla ne kuumimmat sanat, avain pysyvvän hoikkuutteen. Kaikki jotka kamppailevat houkuttavan koukuttavia „hiilarihimoja“ vastaan, etsivät lannistumatta uusia, maukkaita ja ravitsevia vaihtoehtoja ruokalistalle, jotain, jolla voisi hyvällä omallatunolla täyttää dietin kourissa kurisevaa vatsaa. Lohdutukseksi voin kertoa, että paljon parempaa diieetivatsan lohdutusruokaa, kuin kaikenlaiset palkohedelmät, on vaikea löytää. Palkohedelmät täyttävät kaikki kolme laihduttajan pääkriteeriä: paljon kasviproteiinia, vähärasvaista ja runsaasti aineenvaihduntaa kiihdyttävää folaattia = foolihappoa.

Omassa lapsuudessani ainoa palkohedelmä, joka löytyi säännöllisesti ruokalistalta oli herne (yleensä onneksi monikossa). Kukapa ei muistaisi kouluruokalan nostalgista hernekeittopäivää. Silloin kauhottiin liukuhihnalla rokkaa suurkeittiön pohjattomista metallikiuluista lautasille ja maustettiin sinapilla maun mukaan. Omiin muistoihini on koulun hernesoppa kultautunut yhtenä maukkaimista senaikaisista kouluruuista. Se oli mielestäni jopa parempaa kuin äitini tekemä hernekeitto…melkein punastun tämän tunnustaessani, koska äitini maine kotikokkina on lähes legendaarinen. Herneitä siis syötiin eri muodoissa: tuoreena (usein suoraan kasvimaalta), keitettynä lisukkeena ja eniten keittona. Papuja ja linssejä, saati kikherneitä, en muista lapsuudessani koskaan syöneeni. Ne olivat siihen aikaan vielä jotain varsin tuntematonta herkkua, josta ei osannut edes haaveilla.

Oma suhteeni erilaisiin palkohedelmiin on maailmankatsomuksen ylipäätään ajan kuluttua avaruttua, tullut vähitellen läheisemmäksi. Kahdenkympin kieppeille olin usein Itävallassa hakemassa kielitaitoa ja työkokemusta. Itävallassa ei syöty hernekeittoa kuten koti-Suomessa, mutta esimerkiksi vihreistä pavuista valmistettu kylmä papusalaatti oli suosittu lisuke, varsinkin grillilihojen jatkoksi. Tutustuttuani vihreään papuun, voin lämpimästi suositella sitä maukkaana vaihtoehtona painonpudottajan ruokavalioon. Vihreät pavut ovat ihmeen hyvänmakuisia ja todella vähäkalorisia. Tässä resepti itävaltalaiseen ja saksalaiseen tapaan valmistetusta vihreästä papusalaatista:

Vihreä papusalaatti (neljälle hengelle):

  • 600 grammaa tuoreita vihreitä papuja

  • 3 ruokalusikallista etikkaa

  • 3 ruokalusikallista öljyä

  • 1-2 sipulia

  • ½ teelusikallista suolaa

  • ripaus sokeria

  • pippuria maun mukaan

Lisäksi salaattia voi maustaa haluamillaan yrteillä. Esimerkiksi oregano ja timjami ovat hyvä pari, jos on välimeren keittiön ystävä, tosin suosittelen lisäämään enemmän oreganoa kuin timjamia.

Valmistus:

Pavut pestään, leikataan paloiksi ja keitetään puolipehmeäksi. Keittoaika riippuu vihreän pavun lajikkeesta, keittoajan tulisi olla vähintään viisi minuuttia.

Etikka ja öljy sekoitetaan. Saksalaiset suosivat viinietikkaa ja auringonkukkaöljyä. Välimeren tuulahdusta kaipaava voi puolestaan käyttää balsamico-etikkaa ja oliiviöljyä. Tämän jälkeen salaattiin lisätään suola, sokeri ja sipulisilppu. Mukaanlisätyt yrtit maistuvat parhaiten tuoreina, suoraan varresta mukaan nypittynä tai ne voidaan jättää joksikin aikaa maustamaan etikka-öljymarinaadia. Papujen keittovesi kaadetaan pois ja kuumat pavut sekoitetaan samantien salaatinkastikkeeseen ja salaatin annetaan jäähtyä ennen tarjoilua.

Tärkeää:

Vihreät pavut on aina keitettävä ennen nauttimista. Niiden vahva maku sopii runsaan etikan, pippurin ja raakojen sipuleiden kanssa. Jos et kuitenkaan pidä raa-asta sipulista, voit kuullottaa sipulin ennen joukkoon lisäämistä. Sinappi sopii myös tämän salaatin maustamiseen. Jos laitat sinappia, niin jätä mieluumin yrtit pois.

Kuten palkohedelmiin sopiva sanonta sanoo: „Rohkea rokan syö“. Voin vain kannustaa rohkeasti kulinaariseen hyökkäykseen palkohedelmän kimppuun!